Napoli – kivijalkakaupan keidas

Pienet kivijalkakaupat ovat osa Italiaa, mutta muutama päivä Napolissa vakuuttaa siitä, että siellä niitä on erityisen paljon. 

Vanhan kaupungin kujilla pieniä ruokakauppoja on lähes joka korttelissa, mutta kivijalkamaailma ei rajoitu niihin. Erilaisia artesaanikeskittymiä löytyy kuten nahkakauppoja, mutta törmäsimme myös soitinkauppojen katuun.

Via Tiburtinan pieni ruokakauppa on täyden palvelun piste. Loistavan leivän, 

hedelmien, jogurtin ja muiden ruokatarvikkeiden lisäksi mukaan tuli 

maistiaisia ja ruokavinkkejä sekä kaupan rouvalta että muilta asiakkailta.

Tätä hedelmävalikoima painuu mielenmaisemaan. Sieltä sen voi kaivaa 

esiin loppuvuoden pimeydessä.

Kanatuotteillekin on omat kauppansa. 

Trippa eli naudan vatsalaukku on perinneruokien aines. Sillekin on 

oma myyntipisteensä.

Kauppakadun vihanneskoju tarjoaa tarpeelliset ruokatarvikkeet taatusti tuoreina.

Kala on kohtuuhintaista.

Kahvilat ovat osa kivijalkaa.

Jeesuksen kahvilassakin oli mainio tarjonta.

Budapestissa ilmainen joukkoliikenne yli 65-vuotiaille

Ilmaiset bussi-, metro- ja ratikkamatkat EU-maiden senioreille ovat vahva matkailuvaltti. Tietävätkö seniorireissaajat siitä? 

Numero 52 ratikassa ei kuvaan sattunut senioreja.

Mahdollisuus hypätä vapaasti ratikan kyytiin tai epäröimättä ensimmäiseen metrojunaan on mahtava, kun ei huvita kävellä tai kohteet ovat liian kaukana toisistaan. Pois on myös sähläily lipun ostopaikkojen, vyöhykkeiden ja leimaamisen kanssa. 

Lipuntarkastajaa varten mukana on oltava henkilöllisyystodistus, jolla osoittaa tulevansa EU-maasta ja olevansa riittävän vanha. 

Joulumatka junalla Tallinnasta Tartoon

Juna on hyvä vaihtoehto, kun matkustat Tallinnasta Tartoon. Testasimme Elronin nopeamman vuoron joulumatkalla. Matka kesti kaksi tuntia, ja juna oli minuutilleen ajoissa molempiin suuntiin. Nopeudessa juna päihittää bussit.

Joulun kunniaksi ostin liput ensimmäiseen luokkaan. Etukäteen Elronin verkkokaupasta ostettuina ne maksoivat reilut 13 euroa suuntaansa.

Tarton juna Tallinnan rautatieasemalla.

Lyhtyfestivaalin taikamaailma Tallinnassa

Testasimme samalla uuden 66-bussilinjan Tallinnassa, kun kävimme katsomassa laululavan kentällä kiinalaista lyhtyjuhlaa. Bussilla pääsi kätevästä Piritasta rautatieasemalle. Käytimme samaa bussia paluumatkalla asemalta satamaan.

Lyhtyjuhlan teokset olivat häikäisevän hienoja, pimeä ilta muuttui taikamaailmaksi niitä katsellessa.

Tapahtuma on avoinna 12. tammikuuta 2020 asti.

Jättimäinen lohikäärme on lyhtyfestivaalin näyttävimpiä teoksia. Kuva: Antti R

Sammakkoprinssi

Valokylä Tartossa

Valoistallaatioita riitti myös Viron joulukaupungiksi julistautuneessa Tartossa. Raatihuoneentori oli muuttunut valokyläksi, siltoja, rakennuksia ja puistojen puita oli valaistu myös muualla kaupungissa.

Raatihuoneentorin valokylä, valgusküla, oli viihtyisä kokonaisuus. Kuva: @mipsumopo

Tyrni-omenaglögiä ja perinteisiä vohveleita oli tarjolla mukavassa glögituvassa.

Kolmen päivän matkaan mahtui mukavasti kylpylää, ulkoilua ja kokonainen iltapäivä hienossa kansallismuseossa.

Raadin entisen sotilastukikohdan ja lentokentän kiitotien paikalle rakennettu Eesti Rahvasmuuseum on vaikuttava niin rakennuksena kuin sisällöltään. Turhaan ei Suomen matkailutoimittajien kilta palkinnut sitä vuoden 2017 parhaana ulkomaisena matkakohteena.

Neuvostoliiton aikuisen sotilastukikohdan kiitotien paikalle rakennetun museon sisäänkäynti on vaikuttava.
Kuva: @mipsumopo

Tartto on sopivan kokoinen kaupunki kävellen liikkumiseen. Me kuljimme jalan niin noin 2,5 kilometrin päässä sijaitsevaan kansallismuseoon kuin keskustaan. Matkan varrelta löytyi niin rappioromantiikkaa kuin modernia arkkitehtuuria ja kaikkea siltä väliltä.

Ikkunainstallaatio Kroonuaia-kadulta.

Muraali uuden talon seinässä.

Ikkunaluukun koristemaalaukset Kroonuaia-kadulla.

Ehdimme myös herkuttelemaan. Tarton Werner-kahvilan leivokset ovat kuin taideteoksia. Uusi tuttavuus oli V Spa -hotellin Joyce-ravintola. Sen grillatut portobellot hyppäsivät kirkkaasti suosikkiannosteni kärkeen.

Grillatut portobellot on täytetty samettisella sipuli-sinappihillokkeella. Niiden päällä on herneenpalkotikkuja ja
rapeaksi paahdettua lehtikaalia ja hapatettuja pikkusieniä. Lisukkeena on hernekreemiä. Kuva: @mipsumopo

Elron-junien aikataulut

Miten lento- ja junamatkustajien määrä on kehittynyt Euroopassa?

Hain lento- ja junamatkustajien määrää koskevia tilastotietoja Maailmanpankin tilastopankista. Junamatkustajia koskevat tiedot ovat lähtöisin kansainväliseltä rautatieliitolta (International Railways Union) ja lentomatkustajien tiedot kansainväliseltä siviili-ilmailujärjestöltä (International Civil Aviation Organization).

Lentomatkustajien määrä on kasvanut erityisesti Isossa-Britanniassa ja Espanjassa. Laskua näkyy Saksassa ja Itävallassa. Ruotsin osalta tiedot löytyivät vain vuoteen 2004 asti.

Lentomatkustajien määrässä on notkahdus vuoden 2010 kohdalla Iso-Britanniassa, Saksassa ja Alankomaissa. Tuolloin tulivuoren purkaus Islannissa vaikutti lentoliikenteeseen erityisesti Pohjois-Euroopassa.

Junamatkustajien määrää mitataan henkilökilometreissä (henkilökilometri on matka lähtöasemalta määränpäähän kerrottuna matkustajien määrällä). Maailmanpankin kokoaman tilastotiedon valossa henkilökilometrien määrä on lähtenyt kasvuun etenkin Ranskassa. Myös Espanjassa ja Alankomaissa määrä on kasvussa.

Vertailua vaikeuttaa se, että tietokannassa ei löytynyt vielä 2018 tietoja kaikista maista.

Kaamoskiepaus Pohjois-Ruotsiin ja Norjaan

Interraillipussa oli Euroopanreissun jälkeen vielä muutama päivä käyttämättä ennen itsenäisyyspäivää. Maata pitkin piti päästä matkaan, joten suunnaksi valikoitui pohjoinen.

Onko mitään järkeä lähteä pimeimpään aikaan vielä pimeämpään? meiltä kysyttiin.

Paljonkin, voimme nyt vastata.

Matkasuunnitelma oli mennä Kemin kautta Ruotsin puolelle, jatkaa bussilla Luulajaan ja sieltä yhtä soittoa IC-junalla Norjan Narvikiin. Junareitti Kiirunan ja Narvikin välillä on tunnettu upeista tunturi- ja vuonomaisemistaan.

Sääolot heittivät matkasuunnitelman uusiksi. Viikko sitten Pohjois-Norjan ja Ruotsin tuntureilla tuiversi kova tuuli ja lunta tuli valtavia määriä. Lumivyöry katkaisi radan Ruotsin puolella vähän ennen rajaa kahdeksi päiväksi. Lunta oli tullut poikkeuksellisen paljon joulukuun alun normaalilukemiin verrattuna.

Niinpä vietimmekin kaksi yötä Kiirunassa. Harmistus haihtui nopeasti, sillä Kiirunassa oli kunnon talvi ja lumi kätki armeliaasti kaupungin rosoisuuden ja toi esiin vanhat kauniit puutalot jouluisine ikkunasomisteineen. Vanhat, isot puutalot työläisasuntoineen olivat kuin jättimäisiä joulukalentereita.

Pakollinen pysähdys oli myös kurkistus kaivosmaailmaan, sillä LKAB:n kaivos hallitsee Kiirunaa. Tuhannet ihmiset ja sadat rakennukset joutuvat väistymään lähivuosina kaivoksen tieltä, sillä kaivoksen päällä sijaitseva keskusta siirretään uuteen paikkaan kauemmas malmisuonista.

Siirto koskee myös Kiirunan ainutlaatuista puukirkkoa - joka sekin on syntynyt kaivosyhtiön toimesta. Suunnittelija sai 1900-luvun alussa yhtiön disponentilta toimeksiannon piirtää kirkko, "joka on kuin lapinkota."

Kiirunan kirkko on Ruotsin suurimpia puukirkkoja.
Se on vierailun väärti, jos liikut Kiirunassa.

Uudessa keskustassa toimii jo upouusi kaupungintalo, jota kävimme kurkistelemassa. Toimistoaika oli valitettavasti juuri päättynyt, emmekä päässeet sisälle.

Huikeita maisemia matkalla Narvikiin

Keskiviikkona junaliikenne palasi normaalitilaan ja pääsimme piipahtamaan Narvikissa. Kiirunasta puoli yhdeksän aikoihin lähtenyt aamujuna oli hyvä valinta, sillä matka osui päivän valoisimpaan aikaan.

Junaradankin takana on kaivosyhtiö LKAB, jonka rautamalmipelletit kulkevat junilla Narvikin ja Luulajan kautta maailmalle.

Vuonomaisema Narvikia lähestyttäessä on huikaisevan hieno pilvisenäkin päivänä.

Narvikissa oltiin jo lähellä kaamosajan alkua - päivän pituus oli vain 20 minuuttia. Kahden maissa iltapäivällä hämärsi jo kunnolla. 

Oikealla olevasta rakennuksesta löytyvät niin sotamuseo kuin kaupunginkirjasto ja sen mukava kahvila.

Narvikissa joulukuun alkupäivien lumet olivat jo muuttuneet loskaksi ja jalkakäytävät olivat paikoitellen kuin huono luistinrata. Kaupungin keskusta on kuitenkin kätevän tiivis.

Kiinnostavimmat paikat löytyivät parin sadan metrin päästä Wivel-hotellista, jossa asuimme. Sotamuseo antaa näkökulmaa Narvikin sataman ja malmiradan merkitykseen. Narvikin hallinnasta taisteltiin huhti-kesäkuussa 1940.

Fiskehallenin kalatiski

Vinosti vastapäätä sotamuseota löytyy Fiskehallen, joka komeasta nimestään huolimatta on käytännössä yksi kalakauppa ja sen kyljessä oleva kalaravintola. Tuore kala ja äyriäiset maistuivat mainioilta lounaalla.

Hyvä päivällispaikka oli vielä lähempänä: Wivelin vieressä on hiljattain avattu Furu -gastro pub.

Paluumatka Luulajan, Tornio-Haaparannan ja Kemin kautta sujui mallikkaasti, joskin Tornio-Haaparannan matkakeskuksessa kävi ilmi, ettei bussi Kemiin kuljekaan itsenäisyyspäivän takia. Ystävällinen Irmeli siskonsa kanssa pelasti meidät ja tarjosi kyydin.

Matkan viimeinen suositus on Kemin rautatieaseman vieressä sijaitseva putiikkihotelli-kahvila Hertta. Kauniisti korjattu vanha talo ulkoa ja sisältä, miellyttävä ilmapiiri sekä hyvä hinta-laatusuhde tarjoomuksissa.

Kemin Hertta kylpi talviaamun valossa itsenäisyyspäivänä.

Rataverkon vertailu

Opettelin matkan aikana käyttämään muutamaa tiedon visualisoinnin työkalua. Rataverkon kehitys matkallemme sattuneissa maissa oli hyvä harjoituskohde.

Mielenkiintoista on, että rataverkko on kutistunut selvästi Saksassa sekä Puolassa ja hieman Ruotsissa. Italia sen sijaan on rakentanut lisää rataverkkoa. Suomessa, Itävallassa ja Tanskassa tilanne on pysynyt suurin piirtein samana. 

Toinen näkökulma matkamme rautatieverkkoon on vertailu matkustaja- ja tavaraliikenteen tehokkuudesta.

Siinä matkustajakilometrit ja tavarakuljetusten tonnikilometrit on jaettu kunkin maan rataverkon pituudella.

Matkustajaliikenteessä erottuvat tehokkaina Tanska, Itävalta, Saksa ja Italia. Tavaraliikenteessä erot ovat suuremmat, ja Itävalta näyttää onnistuneen siirtämään Alppien läpi kulkevaa tavaraliikennettä kiskoille. Ruotsin ja Tanskan tavaraliikenteen tiedot puuttuivat lähdeaineistosta.

Maailmanpankin World Development Indicators tarjoaa tiedon kaikista maista.

Varsovan Polin-museo on vavahduttava kokonaisuus

Puolalaisten ja juutalaisten tuhatvuotinen yhteiselo on Polinin eli puolanjuutalaisten historian museon punainen lanka. Polin on hieno niin rakennuksena kuin elämyksellisesti tietoa tarjoavana museona. 

Museon on suunnitellut suomalainen arkkitehtitoimisto Lahdelma & Mahlamäki. 

Meille Polin oli itsestään selvä matkakohde Varsovassa, sillä kumpikin olemme ahmineet aikaisemmin Isaac Bashevis Singerin kirjoja. Ne ovat olleet ikkuna puolanjuutalaisten elämään. Singer sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1978.

Polin-museon perusnäyttely kuljettaa kävijän kekseliäästi ja kiinnostavasti läpi vuosisatojen. Rakennus ja sen sisältö ovat upea yhdistelmä. Näyttelyn ytimessä on muun muassa kopio Gwoździecin synagoogasta, jonka kävijä näkee ensin sisältä ja myöhemmin kahvilaan kulkiessaan sen puiset rakenteet yläpuolelta. 

Gwoździecin synagooga elää uudelleen Polinissa.

Perusnäyttely kertoo ennen kaikkea siitä, miten juutalaiset elivät Puolassa. Toinen maailmansota ja holokausti täyttävät kauhulla yhden gallerian, mutta tarina ei pääty siihen. 

Ennen toista maailmansotaa puolanjuutalaiset muodostivat maailman toiseksi suurimman juutalaisyhteisön. Kolmesta miljoonasta juutalaisesta noin 80 prosenttia  kuoli holokaustin uhreina. 

Polin-nimi tulee hepreasta ja tarkoittaa “täällä voit levätä”. Sillä nimellä juutalaiset kutsuivat Puolaa, joka antoi monia muita maita paremmin tilaa juutalaisille. 

Museo on rakennettu puistoon, jonka paikalla sijaitsi Varsovan ghetto.

Suurlähettiläänä Varsovassa työskennellyt Hanna Lehtinen kirjoitti museon avajaistunnelmista syksyllä 2014.