Puolalaisten ja juutalaisten tuhatvuotinen yhteiselo on Polinin eli puolanjuutalaisten historian museon punainen lanka. Polin on hieno niin rakennuksena kuin elämyksellisesti tietoa tarjoavana museona.
 |
| Museon on suunnitellut suomalainen arkkitehtitoimisto Lahdelma & Mahlamäki. |
Meille Polin oli itsestään selvä matkakohde Varsovassa, sillä kumpikin olemme ahmineet aikaisemmin Isaac Bashevis Singerin kirjoja. Ne ovat olleet ikkuna puolanjuutalaisten elämään. Singer sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1978.
Polin-museon perusnäyttely kuljettaa kävijän kekseliäästi ja kiinnostavasti läpi vuosisatojen. Rakennus ja sen sisältö ovat upea yhdistelmä. Näyttelyn ytimessä on muun muassa kopio Gwoździecin synagoogasta, jonka kävijä näkee ensin sisältä ja myöhemmin kahvilaan kulkiessaan sen puiset rakenteet yläpuolelta.
 |
| Gwoździecin synagooga elää uudelleen Polinissa. |
Perusnäyttely kertoo ennen kaikkea siitä, miten juutalaiset elivät Puolassa. Toinen maailmansota ja holokausti täyttävät kauhulla yhden gallerian, mutta tarina ei pääty siihen.
Ennen toista maailmansotaa puolanjuutalaiset muodostivat maailman toiseksi suurimman juutalaisyhteisön. Kolmesta miljoonasta juutalaisesta noin 80 prosenttia kuoli holokaustin uhreina.
Polin-nimi tulee hepreasta ja tarkoittaa “täällä voit levätä”. Sillä nimellä juutalaiset kutsuivat Puolaa, joka antoi monia muita maita paremmin tilaa juutalaisille.
 |
| Museo on rakennettu puistoon, jonka paikalla sijaitsi Varsovan ghetto. |
Suurlähettiläänä Varsovassa työskennellyt Hanna Lehtinen kirjoitti museon avajaistunnelmista syksyllä 2014.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti