Maata pitkin matkustavan on ylitettävä meri, ellei halua kiertää junalla pohjoisen kautta Ruotsiin. Me hyppäsimme laivaan Turusta sunnuntai-iltana ja olimme Hampurissa noin 25 tuntia myöhemmin.
 |
| Skånen peltomaisemia katsellessa tajusi, miten pohjoisessa me asumme. |
Matkaan piti liittyä yksi junanvaihto Kööpenhaminassa. Ruotsin ja Tanskan rautatiet järjestivät niitä kuitenkin pari lisää. “Tämä juna ei voi ylittää siltaa, vaan jää Malmöhön”, kuulutti konduktööri kun lähestyimme Malmön asemaa. Junan sähköjärjestelmä oli pitänyt sitä ennen käynnistää jo kerran aiemmin.
 |
| Meri kimmelsi sillan molemmin puolin. |
Ei ongelmaa, meillä oli vaihtoaikaa riittävästi Kööpenhaminassa, ja junia sillan yli meni muutaman kymmenen minuutin välein.
Ensimmäisen matkapäivän tärkein ohjelma oli syödä jokainen päivän ateria eri maassa. Tukholmassa nappasin aamupalan aseman kahvilasta. Kööpenhaminassa päärautatieaseman läheltä löytyi kätevä ruokapaikkojen keskittymä. Tanskassa täytyy tietenkin syödä smørrebrød, joten testasimme leipäbaarin kaksi suosituinta annosta: kampelafilee ruisleivällä ja katkaravut vaalealla.
 |
| Klassinen kampelaleipä on suosituin. |
 |
| Tuoreiden katkarapujen raikkautta on vaikea kuvailla. |
Toinen ylimääräinen junanvaihto tuli Puttgartenissa lauttamatkan jälkeen. Tanskalainen juna jäi siihen, ja matkustajia neuvottiin tunkemaan Hampuriin lähdössä olevaan toiseen junaan. Tungos oli hetken valtava, ja näppärimmät tietysti varasivat mobiiliapin kautta vapaana olleet paikat.
 |
| Kaikille löytyi pienen etsimisen jälkeen paikka, mutta joidenkin reppu tarvitsi oman paikkansa. |
Hampuriin pääsimme loppujen lopuksi vain reilut puoli tuntia myöhässä.
Hotellin vieressä odotti mukava yllätys: kantonilainen ravintola, jonka ruoat pärjäisivät Kiinassakin.
 |
| Wonton-keitto oli hyvä ensiapu, ja kana Kung Pao täydellistä. Kuvaaminen kuitenkin unohtui nälkäiseltä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti