Paras hinta-laatusuhde ja tehokkain palvelu oli viime viikkoisen majapaikkani luona Sagrada Familian lähellä Barcelonassa. Mora-niminen ravintola ei kilpaillut turisteista, vaan tähtäsi paikallisten ruokkimiseen hyvin ja kohtuuhintaan.
Kympin lounasmenyy sisälsi alkuruuan, pääruuan, jälkiruuan ja juoman. Alkuruoka olisi jo riittänyt lounaaksi. Pääruuaksi otin paneeratun kalan, joka tuli pöytään öljy vielä pannun kuumuudesta sihisten.
Ravintolaa pitää kolmikymppinen kiinalaispariskunta, joka on kotoisin Shanghain läheltä. Kiinalainen tehokkuus höystettynä espanjalaisella palveluhengellä toimii hyvin.
Kiinalaistaustaisia ravintolayrittäjiä näkyi varsinkin noilla kulmilla useita pitämässä tavallisia espanjalaisia kulmakuppiloita ja pikkukauppoja.
Bilbaossa söin hauskan kampasimpukka-annoksen naapuripöydän papan baskeria ihaillen. Simpukat tarjoiltiin tuoreista herneistä tehdyssä ohuessa soseliemessä. Herkullista - ja sottaisaa syötävää.
Kapakoitsijat ja tarjoilijat näillä leveysasteilla ovat usein melkoisia virtuooseja. Sellainen löytyi bilbaolaisesta pintxo-paikasta.
Baarin erikoisuus olivat lihavartaat, joita isäntä paistoi jatkuvalla syötöllä. Liha vartaaseen, vartaat hiilille, ympäri, valmista. Sitten ne kieriteltiin vimps-vamps mausteseoksessa ja päälle roiskaistiin runsaasti sitruunamehua.
* * *
Tänään epäonni on vainonnut vempaimia ja rakenteita. Ulko-oven kahva jäi käteen, kattolamppu lakkasi toimimasta, puhelin totteli vain lujaa painamista. Samaan sarjaan kuuluu tapas-paikan maksupääte, joka kieltäytyi toimimasta.
Ehdotin, että voin käydä hakemassa käteistä automaatista ja tarjosin puhelintani pantiksi. - Se näyttää asialliselta, vaikka oikutteleekin.
Ei missään nimessä, tuumasi tarjoilija ja neuvoi tien automaatille.
Hänen ilmeensä oli iloisen helpottunut, kun viiden minuutin päästä seisoin taas tiskin takana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti